Onnistunut toisten johtaminen syntyy siitä, että on kohdannut itsensä ja osaa johtaa ensin itseään. Siis tuntee itsensä. ”Ole oma itsesi”on tosi ja herttainen kehoitus. Haaste on se, että moni meistä ei oikein edes tunne itseään. Itsetuntemus ei nimittäin ole mitenkään helppo asia. Päinvastoin. Mutta matka itseen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti ja toimii loppuelämän ilona – itselle mutta myös toisille.
Itsetuntemusta yleensä edeltää se, että on jollain tavalla saanut tai joutunut pysähtymään. Katsellut sitä missä on nyt ja minne kenties on menossa, mutta myös ja erityisesti sitä, mistä on tulossa. Tuntee ja omistaa tarinansa.
Erilaisuuden kirjo on loputon ja hykerryttävä. Yhdessä voi korostua hallitsevuus. Se ilmenee tilan ottamisena, jämäkkyytenä, suoruutena (Tiedäthän tyypin?) Toisessa voi korostua mukautuvuus eli tilan antaminen, tarkkailu, sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin, asioihin, ihmisiin (Kävelikö työkaveri juuri ajatuksiisi?). Kolmannessa korostuu muodollisuus. Se näkyy vahvana järjestelmällisyytenä, asiakeskeisyytenä ja neutraaliutena (Se tyyppi sieltä kaupalta!!). Ja neljännessä kärkeänä on epämuodollisuus. Tämän näet ja koet ihmiskeskeisyytenä, välittömyytenä, spontaaneina tunnereaktoina (Minun lapseni?!). Ja sitten näiden kaikkien kukertavat kombinaatiot!
Ihmisten johtaminen on silkkaa erilaisuuden johtamista. No onko se erilaisuus sitten rikkaus vai rasite? Rikkaus. Rikkaus siinä vaiheessa, kun uskaltaa astua sen toisen, erilaisen, alueelle ja tuntee itsensä. Hyväksyy itsensä. Hyväksyy sen toisen.
Erilaisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen mahdollistaa elinvoimaiset, tavoitteelliset tiimit – se paljastaa meidän vahvuudet ja sudenkuopat. Se auttaa ymmärtämään mikä kullekin on tärkeää, mitä kukin meistä tarvitsee työyhteisössä ja mikä meitä auttaa onnistumaan. Se auttaa myös ymmärtämään mistä toinen loukkaantuu, ahdistuu tai minkä tyyppiset tilanteet pelottavat. Erilaisuuden ymmärtäminen avaa selkeän kuvan siitä, mitkä ovat meidän kunkin tyypillisiä oppimiskohtia. Itselleni se on edelleen itsekuri ja harkinta. Erilaisuuden ymmärtäminen auttaa myös uupumuksen ja stressin tunnistamisessa, ehkäisemisessä ja siitä toipumisessa.
Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin voit tuntea ja hyväksyä toiset. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä vähemmän pidät enää itseäsi ja ajatuksiasi standardina oikeasta (hih!).
Erilaisuus perustuu suurelta osin meidän luonnollisiin temperamenttieroihin. Mikä minä olen nopeatempoisena pitämään verkkaisempaa ”vääränlaisena”? Tai omaa tempoani, vauhtiani, oikeana? On helppo ajatella, että "mä en voi ssssssietää tuota kun tuo on niin hidas!! Niinku hidastettua elokuvaa katsois!!". Ja samalla se toinen ehkä ajattelee: "Hirveä vauhti ja meteli, mutta tapahtuuko mitään? Varsin ahdistavaa." Kumpi meistä on oikeassa?
Paras lopputulos erilaisuusvalmennuksiin liittyen kuului näin:
”Tämän valmennuksen jälkeen ei voi enää ikinä ajatella toisesta, että voi ***** mikä kusipää.”
Ja toinen, usein toistuva helpotuksen puuskahdus valmennuksissa: ”No NYT mä ymmärrän mun miestäni/vaimoani!!”
Ei ole olemassa paremmuutta, vain erilaisuutta. Ilkeys, huonot käytöstavat tai pahantahtoisuus ovat sitten asia erikseen.
Olen isosti iloinen siitä, miten tänä päivänä erilaisuutta ihmetellään ja makustellaan jo koulussa. Iloni oli enemmän kuin tynnyrillinen apinoita eilen, kun katsoin muksuni opotehtäviä. Heidän piti tehdä arviota itsestään ja sen perusteella sai sitten kuvauksen omasta ainutlaatuisuudestaan. Miten suurenmoisia elämäneväitä yläasteikäiselle sellainen tieto ja tuki, joka lisää itsetuntemusta tuossa elämänvaiheessa!
Erilaisuutta voi kartoittaa monin eri tavoin. Jos haluat tietää aiheesta enemmän, otapa ihmeessä yhteyttä. Ja sillä välin kannattaa pohtia erilaisuutta lempeästi paljastavia kysymyksiä, vaikkapa seuraavia:
1. Jos kuulisit tiimikavereidesi kuvailevan sinua vaikkapa uudelle työntekijälle, miten ajattelet, että he kuvailisivat sinua?
2. Mitä kahta tunnetta tunnet usein? Mitä arvelet noiden tunteiden kertovan sinulle sinusta? (Heh, itse tajusin aikanaan kohdallani kolme yleisintä tunnettani olevan ilo, kiukku ja kiitollisuus)
3. Mitä tarvitset töissä työkavereiltasi onnistuaksesi hyvin? Entä tiimivetäjältä?
4. Miten määrittelisit kolme tärkeintä ominaisuuttasi työsi tekijänä tai johtajana tai vaikkapa perheenjäsenenä?
Hurraa itsetuntemus ja eläköön erilaisuus!
#erilaisuus #itsetuntemus #peili #peilikäyttäytymisprofiili #minämuidensilmin #uskallus #peiliconsulting #itsensäjohtaminen #ihmistenjohtaminen #johtajuus #vanhemmuus #valmentavajohtajuus #oppiminen #rohkeus #ilo #haavoittuvuus #tarina #omatarina #temperamentti #temperamenttiero #tiimityö #tiimityötaidot #kansalaistaidot #oppiminen #opettaminen #opettajat #vaikuttavavallankumous