Pyysin kerran valmennuksessa osallistujia nimeämään taidon tai ominaisuuden, jota pitää kallisarvoisimpana itsessään. Eräs nainen sanoi rauhallisesti ja varmasti: ”Mä uskon, että mun tärkein taito on se, että mä olen todella, todella hyvä kuuntelija.” Tunnen naista jonkin verran ja huomasin ajattelevani, että totta. Tuo on taatusti totta. Sitten tajuntaani iski, että voi hyvää päivää. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun kuulen jonkun pitävän itseään hyvänä kuuntelijana. Ei,

Oletko miettinyt koskaan sanaa vuorovaikutus? Se on ministi kutkuttava, kun sen purkaa osiin. Vuoron perään vaikuttaminen, siitähän on kyse. Tai tulisi olla. Useinkaan ei tasan ole. Joitakin kuukausia sitten kuuntelin Yle Areenasta sarjaa "Ammattina rikos". Siinä syyttäjä Pasi Pälsiltä kysyttiin, millainen on hyvä syyttäjä. Vastaus oli, että hän on rauhallinen, provosoitumaton, selkeä ilmaisussaan ja kyvykäs löytämään olennaisen. Tuumin, että aivan viiltävän hyvä kuvaus kenes

On ihmisiä, jotka kohdatessaan toisen, uuden ihmisen, odottavat, että tuo uusi tyyppi osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Kyse ei ole epäluulosta tai epäluottamuksesta, vaan odottamisesta. Tiedät tyypin. Sitten on ihmisiä, jotka luottavat automaattisesti. Saman tien. He ikään kuin antavat ensi tapaamalta todistukseen parhaan mahdollisen arvion, ja sen omistaa kunnes tyrii. Tämänkin tyypin tunnet. Molemmissa tavoissa on hyvekohtia ja kehityskohtia. Molemmat ovat yhtä oikeita

Onnistunut toisten johtaminen syntyy siitä, että on kohdannut itsensä ja osaa johtaa ensin itseään. Siis tuntee itsensä. ”Ole oma itsesi”on tosi ja herttainen kehoitus. Haaste on se, että moni meistä ei oikein edes tunne itseään. Itsetuntemus ei nimittäin ole mitenkään helppo asia. Päinvastoin. Mutta matka itseen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti ja toimii loppuelämän ilona – itselle mutta myös toisille. Itsetuntemusta yleensä edeltää se, että on jollain tavalla saanut

Usea meistä jakaa sen fiiliksen, että elämä on yhtä kaaosta ja kiirettä. On vaikea sanoa asioille ja ihmisille ei. Tulee ohitetuksi ja ylikävellyksi ihmissuhteissa. On ikään kuin kyytiläisenä vuoristoradassa, eikä kierros tunnu loppuvan koskaan. Tai on sellainen fiilis, että juoksee pyörän vieressä ja vauhti vain kiihtyy. Moni meistä on myös muljahtanut siihen harhaan, että kiire on merkki tärkeydestä ja sitä tulee ihannoida. Kysymykseen ”Mitä kuuluu, miten menee?”on hauskaa

Moni meistä tunnistaa sellaisen fiiliksen, että elämä on yhtä kaaosta. On niin paljon kaikkea, että on ikään kuin kyytiläisenä omassa elämässään. Tai tuntee juoksevansa pyörän vieressä; pyörän, jonka vauhti vain kiihtyy. Tai että on vaikea sanoa asioille ja ihmisille ”ei”, vaikka jossain alitajunnan uumenissa haluaisi niin tehdä. Tai pitää huolta itsestään ja hakeutua lääkäriin, kun uni ei ole tullut neljään kuukauteen ja päivät ovat eloonjäämistaistelua. Ei vain oikein kehta