Onko erilaisuus rikkaus vai rasite?
Onko rikkautta se, että menee hermo kolleegan hitauteen, siihen, että kaikki ajatustyö, toiminnasta nyt puhumattakaan, on kuin hidastettua elokuvaa katsoisi. Ei osaa päättää, hinkkaa vielä, punnitsee riskejä ja uhkia, väistelee viimeiseen saakka virheen todennäköisyyttä.. - Palaa hermo!
Tai onko rikkautta se, että kun tämä yksi työkaveri tulee huoneeseen, niin kädet ja jalat veivaa ja lepattaa, tukka lennähtelee puolelta toiselle, naurun remakka tai hohotus juilii tärykalvoja, tavarat lentelee ja kaatuilee, ihan vain hänen läsnäolonsa seurauksena?
Rakastan kärjistyksiä. Ja rakastan ihmisiä. Erilaisuutta. Uskon sen olevan suurinta rikkautta, mutta vasta sitten, kun tunnemme millaisia olemme itse ja millainen on se vieressä oleva työkaveri, pomo, puoliso. Rasite muuttuu rikkaudeksi, kun uskallamme astua sen toisen, erilaisen ihmisen, maailmaan ja alueelle.
Jokin aika sitten olin pitämässä valmennuspäivää. Osallistujajoukossa oli paljon ihmisiä, jotka lukeutuvat enemmän asiakeskeisiin kuin ihmiskeskeisiin. Kävimme läpi ihmisten erilaisuutta, luontaisia tempo- ja tunneilmaisueroja. Osallistujista yksi oli mitä selkeimmin erittäin asiakeskeinen. Hänelle jo lähtökohtaisesti kaltaiseni äänekäs heiluja oli todennäköisesti aika raskas kokemus, juurikin siksi, että olemme kovin erilaisia, kaipaamme ja arvostamme erilaisia asioita. Tämä mies istui tuolissaan kaikin tavoin viestien, että hän on kahden vaiheilla, jatkaako istumista, vai poistuuko huoneesta kokonaan ja kehottaa minua pitämään valmennustunkkini. Hän valui tuolilla, kulmat kurtussa, hymiö väärin päin, kädet puuskassa. Aloimme tehdä yhteisiä ryhmätehtäviä.
Hän ei.
Menin hetken päästä jututtamaan tätä kivettynyttä miestä. Etkö aio osallistua ryhmätyöskentelyyn, kysyin, EN!, kuului vastaus.
“Minä en voi sietää tämmöisiä tehtäviä. Minä en voi sietää tämmöisiä kysymyksiä, että “Mitä kolmea tunnetta tunnet usein?” MINÄ EN EDES YMMÄRRÄ KOKO KYSYMYSTÄ! Ja mitä on tunteet?? Minä ymmärrän kaavoja, lausekkeita, numeroita! Minä en ymmärrä tunteita!”
Ahdistus oli megaa ja purkaus oli tunnetta täynnä :)
Aloin kysellä häneltä millaisissa työpaikoissa hän on uransa aikana ollut. Mitkä työtehtävät ovat olleet kaikkein mukavimpia? Missä hän on ollut erittäin hyvä? Mikä on hänen erityisosaamistaan? Millaisissa töissä hän toivoisi vielä saavansa olla urallaan? Tuosta kehkeytyi aivan valloittava ja hyväntuulinen keskustelu. Tällä miehellä oli paljon asiaa - ja tunteita.
Aivotutkimus kertoo, että meillä kaikilla on kognitio ja emootio ikään kuin käsikädessä tai limittäin. Toinen ei toimi ilman toista. Kun on tutkittu esimerkiksi auto-onnettomuuksissa pahoin loukkaantuneita ihmisiä on huomattu, että jos aivojen emootioita käsittelevä puoli on vaurioitunut, henkilö ei kykene tekemään yksinkertaista rasti ruutuun -tehtävää. Me toimimme kaikki sekä tiedon että tunteen yhteistyössä. Vaikka olemmekin taipuvaisia luokittelemaan itsemme joko tai. Olemme kuitenkin sekä että.
Keskustelu valmennuksessa olleen miehen kanssa päättyi kysymykseen siitä, voiko esimerkiksi ilon tunnetta opetella. KTM-tutkinnon turvin en voi100% varmuudella väittää, että kyllä voi. Uskon kuitenkin niin. Päivän päätteeksi sovimme kotitehtäväksi seuraavaan kertaan saakka kirjata joka ilta ylös yksi asia kuluneessa päivässä, joka on ollut mukavaa tai hyvää.
Ihminen on kykenevä oppimaan uutta, myös iloa tai kiitollisuutta, jos vain päättää niin. Kaikki me voimme opetella huomaamaan päivässä asioita, jotka ovat hyvin. Mitä vaikeampaa se on, sitä pienemmistä huomioista kannattaa aloittaa. Opeteltu kiitollisuus kehittää vääjäämättä kykyä iloita erilaisista asioista. Muista positiivisista seurauksista nyt puhumattakaan.
Kun tapasimme uudestaan kuukauden kuluttua toisessa valmennuksessa, tämä mies oli liikkeellä uudella tulokulmalla. Kysyin osallistujien odotuksia päivän suhteen, niin hän viittasi ja sanoi:
“Odotuksista en tiedä, mutta olen tehnyt nyt kuukauden ajan sitä kotitehtävää. Kirjannut joka päivä mukavia asioita. Eilen oli mukavaa kun sain korjattua polkupyörän. On olemassa mahdollisuus sille, että tämä kotitehtävä saattaa toimia. En ole vielä ihan varma.”
Miten hienoa on tuommoinen! Miten rohkea mies! Hän oli ensimmäisellä kerralla tavatessamme ihan kardinaalijunttura, jota ei olisi vähempää voinut kiinnostaa osallistua. Hänellä oli taatusti mielessään mukavampia vaihtoehtoja ajankäytölle kuin valmennus jossa hän istui, mutta hän päätti osallistua sittenkin. Hän päätti olla mukana. Hän päätti heittäytyä, uskaltaa. Vaatii uskallusta tehdä jotain, mihin ei inan vertaa usko. Ihailen ja kunnioitan hänen kaltaisiaan ihmisiä suuresti. Ihmisiä, jotka voivat luopua omista näkemyksistään, ovat valmiita riisumaan asenteelliset aseensa ja antamaan mahdollisuuden. Ja vieläpä jollekin sellaiselle mitä ei tiedä, tunne, mikä on pelottavaa ja kaukaista. Rohkea mies <3
Sosiaalipsykologi, psykoterapeutti, kirjailija Saara Kinnunen käyttää usein päätöksen, tahdon valinnan merkityksestä, puhuessaan vertausta junan veturista. Kinnunen on sanonut seuraavasti:
”Ajatellaan että anteeksi antaminen on tunteiden asia. Tunteita on turha jäädä odottelemaan. Anteeksi antaminen on tahdon asia. Kun opetan sitä, piirrän usein junan. Veturi on tahdon päätös, tunteet saattavat tulla vasta perimmäisessä vaunussa. Aluksi tunteet eivät välttämättä ole mukana ollenkaan. Päätöksen jälkeen, tuntien tai vasta viikkojen kuluttua, alkaa tulla myönteisiä tunteita”.
Yllä Kinnunen linkittää tahdon valinnan anteeksi antamiseen. Uskon kuitenkin, että se pätee kaikessa muussakin, missä oleellista on nimenomaan päätös. Se taitaa olla se vaikein kohta, pullonkaula.
Oletko muuten koskaan kirjannut iltaisin systemaattisesti ylös asioita, joista olet kiitollinen kyseissä päivässä? Minä nimittäin uskallan väittää, että hämmästyt jos teet niin.
Mistä olet kiitollinen tänään?
Mikä on se asia, jonka suhteen sinun pitäisi tehdä tahdon valinta, päätös - laittaa elämäsi junaradassa päätösveturi keulille?
Iloa päiviisi!
Päivi
#ilo #haavoittuvuus #rakkaus #kiitollisuus #johtajuus #rohkeus #uskallus #insinööri #tieto #tunne #kognitio #emootio #ryhmätyö #tiimityö #esimerkki #junttura #ihana #veturi #perävaunu #päätös #tahto #valinta #valmennus #valmentaminen #oppija #oppijanmieli #työyhteisötaidot #työntekijätaidot #tiimityötaidot
Comments