Eräs valmentajakolleega kysyi minulta ja tiimiläisiltä kerran, “Uskotko oikeasti esimerkillä johtamiseen? Uskotko oikeasti siihen, että omalla esimerkilläsi voit vaikuttaa yhtään mihinkään? Mä tarkoitan nyt niinku ihan OIKEASTI?”
Tuosta kysymyksestä syntyi hyvä ja syvä keskustelu. En oikein osannut silloin vastata, koska kysymys herätti niin paljon pohdintaa ja keskustelua. Se myös nosti mieleeni lyhyen, mutta sitäkin merkittävämmän hetken eräältä syksyiseltä mökkireissulta.
Jokainen vanhempi tietää sen napsahtamisen hetken, kun lapset ovat kinastelleet koko päivän, härnänneet toisiaan ääriraivon rajamaille ja kaikki mitä suusta tulee ulos, on tarkoitettu silkaksi loukkaukseksi. Tämä oli lähtöasetelma. Tässä ei-niin-idyllisessä mökki-iltamassa olin siis jo päässyt napsahtamisen tuolle puolen ja kuulin itseni karjuvan lapsille: “Nyt jos te ette pysty puhumaan toisillenne kunnioittavammin, niin mä laitan teidät tonne sateeseen seisomaan hetkeksi ja mietitte siellä viis minuuttia, että olisko sittenkin mahdollista puhua pikkasen nätimmin toisille!!”
Luulin kasvattavani lapsiani, luulin laittavani heitä järjestykseen ja vetäväni rajoja. Kävikin niin, että elämä yllätti osallistujan, ja sain itse elämäni merkittävimmän oppitunnin esimerkkijohtajuudesta ja sen voimasta. Tuolloin 8 v. tyttöni katsoi minua, suuret ruskeat silmät kyyneleissä ja sanoi jotain, mikä jäi tatuoinniksi tajuntaani:
“Sinä et pysty antamaan meille rangaistusta asiassa, jossa et itse kykene olemaan esimerkki. MIETI kuinka usein puhut epäkunnioittavasti isille!”
*Jysähdys. Tipahdus. Ällistys. Hämmennys.*
Tuo hetki on ollut omalla johtajuuspolulla yksi merkittävimmistä, koska se opetti niin paljon.
1. Et voi vaatia sitä mitä et pysty itse antamaan. Ajatuskin on nolo ja naurettava.
2. Lapset, tai lähellä olevat ihmiset, ovat parhaita elämäntaidonvalmentajia, jos suostut siihen.
3. On vaikeaa ja hämmentävää kun oma sokea piste paljastuu niiden edessä, ketä johtaa. Selkeästi tarvitaan lisää harjoitusta.
4. Vaikeiden aiheiden purkaminen ja anteeksipyyntö tarvittaessa vapauttaa järkeälemäisen määrän energiaa ja tunnelmaa tiimissä.
Mökki-ilta jatkui huomattavasti keveimmissä tunnelmissa, kun tuon tapahtuman päätteeksi puhuttiin meidän ykköstiimin haastekohdista, ja minä pyysin anteeksi sekä lasten isältä että lapsilta. Vanhemmuus ja johtajuus menevät käsi kädessä.
Tiedätkö muuten sinä, mikä on sokea pisteesi? Uskallatko antaa läheistesi paljastaa sen? Sille on syynsä, että tätä tiettyä kohtaa meissä kutsutaan nimellä sokea piste…
Tapasin vuoden päästä Riikassa kolleegani, joka oli esittänyt kysymyksen, uskonko esimerkillä johtamiseen. Kerroin nyt että uskon, vahvasti. Hän on oikeastaan oiva esimerkki siitä, miksi esimerkillä johtamiseen on helppo uskoa. Sain kerran olla hänen valmennettavanaan, ja koin miten hänen johtajuudessa yhdistyvät eteen päin vievä hyvä rähinä ja tarvittava lempeys, ihmislukutaito ja lujuus, huumori ja määrätietoisuus. Hän on johtaja, purjehtija, visionääri, kehittäjä, isä.
Päivi