Usea meistä jakaa sen fiiliksen, että elämä on yhtä kaaosta ja kiirettä. On vaikea sanoa asioille ja ihmisille ei. Tulee ohitetuksi ja ylikävellyksi ihmissuhteissa. On ikään kuin kyytiläisenä vuoristoradassa, eikä kierros tunnu loppuvan koskaan. Tai on sellainen fiilis, että juoksee pyörän vieressä ja vauhti vain kiihtyy. Moni meistä on myös muljahtanut siihen harhaan, että kiire on merkki tärkeydestä ja sitä tulee ihannoida. Kysymykseen ”Mitä kuuluu, miten menee?”on hauskaa

Palautteen saaminen, oikeammin sen puute, on kerta toisensa jälkeen ihmisten vastauksissa kun kysyn, mitä toivoisit enemmän tai lisää omassa työssäsi. Palaute on meille kaikille korvaamattoman tärkeää ja vaikuttaa suuresti, välillä ilostaen, välillä hämmentäen. Niissäkin yhteisöissä, joissa kovasti panostetaan työyhteisötaitoihin ja johtajuuden kehittämiseen, usein juuri palautteen puuttuminen nousee kuitenkin arjessa esiin. Kaikesta päätellen emme saa palautetta tarpeeksi. M

Muistan lämpimän elävästi hetken muutaman vuoden takaa valmennuksesta. Kevätaurinko paistoi kuten tänäänkin, pöly tanssi samoilla kierteillä auringonsäteissä. Ihmiset tekivät valmennuksessa paritehtäviä, joista yksi kysymys kuului: Mitä kaipaat toisilta ihmisiltä, voidaksesi hyvin työpaikalla? Yhtäkkiä kuulin kun tilan täytti seuraava vastaus: “Eipä sitä muuta ihminen kaipaa kuin tulla nähdyksi ja kuulluksi. Olla hyväksytty semmoisena kuin on.” Tuo tilanne oli mielenkiintoine