Oletko miettinyt koskaan sanaa vuorovaikutus? Se on ministi kutkuttava, kun sen purkaa osiin. Vuoron perään vaikuttaminen, siitähän on kyse. Tai tulisi olla. Useinkaan ei tasan ole.


Joitakin kuukausia sitten kuuntelin Yle Areenasta sarjaa "Ammattina rikos". Siinä syyttäjä Pasi Pälsiltä kysyttiin, millainen on hyvä syyttäjä. Vastaus oli, että hän on rauhallinen,

provosoitumaton,

selkeä ilmaisussaan ja

kyvykäs löytämään olennaisen.


Tuumin, että aivan viiltävän hyvä kuvaus kenestä tahansa taitavasta vuorotellen vaikuttajasta. Nuo ovat kaikki hyvän johtajan, hyvän vanhemman, hyvän viestijän ominaisuuksia.


Jokaisen ihmisen perustarve on tulla kuulluksi, kohdatuksi. Miksi tämän ymmärtäminen johtamisessa on tärkeää? Tai mitä sä olet mieltä, onko se?

Kun johtajan tehtävänä on viedä yritystä/yhteisöä/perhettä, tiettyyn suuntaan, jotain päämäärää kohti, niin ihmiset kulkevat päämäärää kohti helpommin ja mieluummin, jos he kokevat, että heitä kuullaan ja heitä ymmärretään. Jos osaa kuunnella, kysellä, kohdata, on iso riski, että ihminen kokee tulleensa kohdatuksi. Tällöin kasvaa myös riski yhteiseen suuntaan kulkemisesta.


(Muutosvastarinta on muuten sana, johon uskon koko ajan vähemmän ja vähemmän.)

Minun elämä on loikkinut kujiaan sillä tavalla, että olen oppinut kyselemisen ja kuuntelemisen merkityksen kaikkein tärkeimmäksi. Ymmärrän niiden merkityksestä omassa elämässä ja toisten vuorovaikutussuhteissa koko ajan enemmän ja enemmän. Se on kiehtovaa. Harjoittelen ankarasti. Treenit on hikisiä, raastavia, vaativia. Tämä johtuu siitä, että olen erittäin valmis avaamaan suuni ja päästämään kirjaimia ulos, solkenaan, kovaa. Tykkään myös ennemmin kertoa miten asiat ovat, kuin kysyä miten toinen kokee tai näkee niiden olevan. Valuvika. Mutta Luojan kiitos, mitä vaikeimpia asioita voi opetella.


Itse asiassa uskoni siihenkin, että ”tällainen mä vain olen”, on hyvin ohkainen. Siinä vaiheessa kun tajuaa millainen on, alkaa oma vastuu asian suhteen. Moni meistä tykkää loputtomasti omista jutuistaan ja luulee, että ne on kaikkien mielestä yhtä kiinnostavia kuin minustakin (huutonaurua!). Jos opettelee olemaan välillä hiljaa, oppii tosi paljon toisista. Ja itsestään. Jo sen tajuaminen, että aina ei ole pakko sanoa viimeistä sanaa, saati täyttää tyhjää tilaa, on hyvin vapauttavaa ja palkitsevaa. Ja kyllä, opettelen tätä kovasti. Vähän väliä olisi kiva sanoa jotakin, vielä yksi juttu hei! Kerran valmennuksessa eräs osallistuja aprikoi ääneen: "Sitä mietin joskus, että onko aina pakko täyttää tyhjä tila? Olisko joskus ihan ok, että ei sanottaiskaan mitään?".

Kysymysten esittäminen on lyömätön työkalu vuorotellen vaikuttamisen kehittämisessä. Hyvät kysymykset käynnistävät ajattelua, antavat tietoa. Suurenmoiset kysymykset puolestaan muuttavat maailmaa.


Mikä on ollut sinun elämässäsi esitetty kysymys/kohtaaminen, joka on saanut sinut pysähtymään, muuttamaan suuntaa, havahtumaan?

Mitä silloin tapahtui? Mitä tärkeää oivalsit?


Kysymykset ovat hyvä ja toimiva keino auttaa toista pysähtymään, pohtimaan. Ne ovat keino tulla rinnalle, tasavertaiseksi. Keino luoda yhteyttä ja asettua saman pöydän ääreen. Ne ovat sekä kysyjälle että vastaajalle mahdollisuus harjoitella rohkeutta, houkutella ajatuksia ja tunteita esiin. Ne yhdistävät, tavallaan riisuvat aseista. Kysymykset toimivat myös loistavana alustana kuuntelemisen harjoittelulle, siinä kasvamiselle. Joskus tilanteissa, joissa ajatukseni on sinkoutumassa suusta ulos kuin pihlajanmarja puhallusputkesta, saatan vahingossa ehtiä muuttaa ajatuksen kysymykseksi. Yleensä silloin pääsee syntymään jotain hyvää.


Jos sinun työkavereiltasi tai läheisiltäsi kysyttäisiin, oletko sinä heidän mielestä taitava puhumaan, kertomaan, kysymään tai kuuntelemaan, niin mitä arvelet, että he vastaisivat?


Eräs tutkija ja terapeutti totesi minulle tästä aiheesta keskustellessamme näin: ”Mitä enemmän teen tätä työtä, kohtaan ihmisiä, sitä paremmin ymmärrän, että ei minulla voi olla oikeita vastauksia. Ainoastaan kysymyksiä.”


Supervoima. Täsmäase. Oppimisen mahdollistaja, oivalluttamisen hyppylauta. Välittämisen väline.

Kysymykset.

#vuorovaikutus #kysymykset #kysyminen #kuunteleminen #kansalaistaidot #tiimitaidot #johtajuus #vanhemmuus #valmentavajohtajuus #itsetuntemus #erilaisuus #kohtaaminen #rohkeus #uskallus #yhteys #oppiminen #vapaus #vaikuttavavallankumous


Kuva: Mona Leppäharju



Aivot ovat mystinen ja jännittävä laitos. Ne toimivat tiettyjen prosessien mukaan, jotka on ikään kuin koodattu järjestelmään. Jos aivojen käyttöohjeista ei välitä, ne eivät kykene toimimaan. Aivojen on saatava kokea olevansa turvassa. Sitä ne eivät koe, jos ihminen joutuu pelkäämään. Sitä ne eivät koe, jos ei ole hallinnan tunnetta, toivoa, iloa, yhteyttä. Koska silloin vallitsee kaaos ja selkeyden puute. Kuulin joskus kysymyksen, joka oli minusta aivan hurjan pelottava, pysäyttävä ja välttämätön.


”Johdatko niin, että aivoilla on mahdollisuus toimia?”


Hrrrr!! Mikä mahtava ja aivan kauhea kysymys, sisältämänsä vastuuaspektin perusteella. Johdammeko niin, että ihmisten aivoilla on mahdollisuus toimia? Jos emme ymmärrä mitä tarkoittaa se, että aivojen tarvitsee saada kokea olevansa turvassa, käytännössä estämme niitä toimimasta. Olemme tällöin valinneet luoda kulttuuria, jossa tulokset heikkenee, ihmisten lahjat ja parhaus ei voi päästä esiin, paha olo kasvaa. Kulttuurin, jossa tavalla tai toisella on oltava alati varuillaan, taisteluasemissa.


Jos taas olemme selvillä turvallisuuden tärkeydestä, olemme valinneet luoda ja mahdollistaa kulttuuria, jossa ihmisten on mahdollista antaa parastaan, kukoistaa ja antaa yrityksenkin kukoistaa.


Oletko muuten koskaan kelaillut, mitä tämä tarkoittaa kotona? Millaista kulttuuria olemme valinneet luoda ykköstiimissä? Itsellä alkoi aikanaan yhden osa-alueen talkoot, kun muksu sanoi, että ”Sä olet pelottava kun sä kiivastut niin helposti.”Pitääkin pyytää itselle kasvukeskusteluhetki, että miten mä olen pärjännyt ja edennyt opettelussa.


Mitä se turvallisuus sitten tarkoittaa? Eri ihmisille turvallisuuden kokemus syntyy varmasti eri asioista, mutta mitä se tarkoittaa aivojen toiminnan kannalta? Ainakin sitä, että ihminen suoriutuu, ajattelee ja oppii paremmin silloin, kun ei tarvitse olla peloissaan, stressaantunut tai masentunut. Meidän kaikkien lapsuudessa syntyneet ikävät muistot esim. kouluun liittyen sisältävät stressiä tai pelkoa. Nolaamista, kiusaamista, pelkoa ettei hyväksytä, ettei osaa jne.


Aivojen ylemmissä osissa sijaitsevat kognitiiviset taidot; ajattelu, johdonmukaisuus, arviointikyky, luovuus, ongelmanratkaisu, suunnittelu, priorisointi, empatia ja mitä kaikkea muuta. Siis kaikki se, minkä vääjäämättä julistamme huippulahjakkuuksien ja huippusuoritusten ingredienteiksi! Aivojen alemmissa osissa puolestaan on sellaiset toiminnot kun taistele, pakene ja tekeydy kuoliaaksi. Napit, jotka painuvat kirskuen pohjaan, kun jokin uhkaa meitä.


Järjestelmään on koodattu, että jos jokin uhkaa meitä, silloin on puolustauduttava. Aika fiksua. Mutta jos aivot joutuvat olemaan tässä moodissa esim. työpaikalla toistuvasti ja jatkuvasti, tulee noutaja aika nopsaan. Vähimmilläänkin vahvoja tunnelmia noutajasta. Aivoihin nimittäin vapautuu koko ajan stressihormoneja, jotka alkavat sammuttaa järjellistä toimintaa ja aktivoida aivoista niitä alueita, jotka on suunniteltu reagoimaan vaaraan. Jos olemme uhattuna, jos emme ole turvassa, olemme vaarassa. Herttaisen yksinkertaista ja samalla aivan lyijynraskasta.


Aivot eivät kykene toimimaan, jos ne ovat jatkuvasti stressihormonimarinadissa. Tällöin myös kohtaamiskyky automaattisesti alenee, kaikkea tulee tulkittua uhkan näkökulmasta. Stressi kapeuttaa meitä.


Jos johtajana/vanhempana/työkaverina pidät huolta siitä, että aivot saavat kokea olevansa turvassa, ymmärrämme jokainen, että kontribuutio on järkälemäinen positiivisuudessaan.


Haavoittuvuuteen perustuva luottamus kasvaa – on lupa olla totta ja näkyvä.

Hedelmälliset konfliktit lisääntyvät – asiat kipinöitävät kiihkeästikin parasta lopputulosta tavoitellessa, ihmisiä ei sivalleta.


Sitoutuneisuus kasvaa – turvassa on helppo olla oman työnsä omistaja ja toimitusjohtaja.


Vastuuvelvollisuus alkaa puhjeta kukkaan varovasti – vaikeista asioista ei vaieta eikä niitä hoideta automaattisesti pomon kautta, vaan rohkeasti asianosaiset kohdaten.


Tulokset ja tavoitteet muodostuvat yhteiseksi jutuksi – ajatus samaaan suuntaan soutamisesta alkaa näyttäytyä tavoiteltavana, houkuttelevana.


Johdatko sinä niin, että aivoilla on mahdollista toimia? Töissä, kotona, harrastuksissa?


#aivot #aivotutkimus #aivoturvallisuus #aivotyöturvallisuus #aivotyörauha #johtajuus #vanhemmuus #pyskologia #maalaisjärki #turvallisuus #luottamus #yhteys #hyväksyntä #tavoitteet #tulokset #rajat #tiimityötaidot #tiiminterveydentila #erilaisuus #haavoittuvuus #työterveys #itsetuntemus #peilikäyttäytymisprofiili #stressi #pelko #uupumus #masennus #stressihormoni #kohtaamiskyky #valmentavajohtajuus #joustavuus #kasvu #oppiminen #rohkeus #uskallus #vaikuttavavallankumous

Kuva: Mona Leppäharju




On ihmisiä, jotka kohdatessaan toisen, uuden ihmisen, odottavat, että tuo uusi tyyppi osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Kyse ei ole epäluulosta tai epäluottamuksesta, vaan odottamisesta. Tiedät tyypin.


Sitten on ihmisiä, jotka luottavat automaattisesti. Saman tien. He ikään kuin antavat ensi tapaamalta todistukseen parhaan mahdollisen arvion, ja sen omistaa kunnes tyrii. Tämänkin tyypin tunnet.

Molemmissa tavoissa on hyvekohtia ja kehityskohtia. Molemmat ovat yhtä oikeita.


Luottamuksen syntymisen suhteen olemme erilaisia. Meitä kaikkia taitaa kuitenkin yhdistää se, että jos luottamus menee särki, sitä ei ole kovin helppo palauttaa ennalleen, ei ainakaan nopeasti.


VOIKO LUOTTAMUSTA KEHITTÄÄ?

Aikanaan on tutkittu faktorianalyysillä sitä, kuinka me ihmiset havainnoimme luottamusta toisissamme. Sitä, mistä elementeistä luottamuksen rakentuminen koostuu.


Noiksi elementeiksi piirtyivät avoimuus, uskottavuus, suoruus ja hyväksyntä (lähde: Peili-käyttäytymisprofiili, Peili Consulting). Itse luottamuksen voi määritellä niin monin tavoin kuin on määrittelijöitäkin, tässä yhteydessä tuumin nimenomaan luottamuksen rakentumisen elementtejä ja niissä kasvamista.


1. Avoimuuden kehittäminen

Avoimuus käyttäytymisessä tarkoittaa sitä, kuinka paljon tai vähän kerromme itsestämme ja ajatuksistamme toisille. Se on keskustelua ajatusten herättämistä tunteista, tiedon ja ajatusten vaihdantaa – ei ole tarvetta pidätellä eikä salailla.


Usein muuten ajatellaan, että avoin ihminen on sosiaalinen ja puhelias. Mutta suurenmoista avoimuutta on kuuntelemisen taito.


Olemme nimittäin joskus nopeampia kertomaan ja sanelemaan, kuin kyselemään. Kuitenkin kysyminen ja kuunteleminen ovat voimakkaita avoimuuden ilmentymiä. Kysymykset avaavat ovia ja lukkoja, jokta muuten jäisivät kiinni. Kysymykset käynnistävät ajattelua ja tekevät tilaa ihmettelylle. Ne ovat avoimuutta parhaimmillaan. Avoimuutta voit huomaamatta laajentaa esittämällä kysymyksiä ja kuuntelemalla, enemmän kuin kertomalla ja puhumalla.


2. Uskottavuuden kehittäminen

Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, että lupaukset pidetään ja asiat pysyvät oikeissa mittasuhteissa. Poissaololla loistaa liioittelu, asioiden värittäminen ja katteettomat lupaukset.


Uskottavuutta on myös se, että oman osaamisalueen perusasiat ovat kunnossa. Sen lisäksi, että faktat ovat kunnossa ja osaamista löytyy, on havaittu olevan merkitystä sillä, että ihminen on innostunut siitä mitä tekee. Innostus on viruksen lähisukulainen, se tarttuu. Mieti miten kaunis on ihminen joka on innoissaan! Ja koska olemme erilaisia, innostus ja sopiva määrä rauhallisuutta on hyvä olla leppoisassa tasapainossa.


Ajattelen, että perusosaamisen, innostuksen ja rauhallisuuden kivijalka on kuitenkin usko itseensä. Siihen, että ihminen tietää kuka on, mitä tekee ja että molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä ja merkityksellisiä. Sekä oleminen että tekeminen. Tiedämme kaikki, miten sydäntä raastavaa ja kiusallista on olemassaolonsa ja tekemistensä anteeksipyytely. Uskottavuuden kehittämisessä ensimmäinen kysymys on se, uskooko itseensä ja tekemiseensä. Oletko koskaan pohtinut mikä tekee sinusta uskottavan? Ethän vähättele tai paina alas itseäsi. Tai toisia!


3. Suoruuden kehittäminen

Suoruus käyttäytymisessä tarkoittaa johdonmukaisuutta ja asioiden käsittelyä niiden oikeilla nimillä. Poissa on kiertely ja välttely.


Suoruus, rakentava suoruus, on kallisarvoinen taito. Se ei tarkoita törkeyttä tai epäkohteliaisuutta. Hedelmällinen ja tuloksellinen keino suoruuden kehittämisessä onkin, yllätys yllätys, kysymykset. Kun haluat olla suora ja esittää argumentin, koitapa tehdä se kysymyksen muodossa.


Siis kysy, älä väitä. Ja muista, että vuorovaikutuksen tavoite harvoin voi olla väittelyn voittaminen. Mitä enemmän harjoitat kysymyksen muotoon puettua suoruutta, sitä enemmän tarjoat toiselle mahdollisuutta oivaltaa itse. Tällöin pääsee tapahtumaan oppimista.


Erinomainen suoruuden muoto on myös huomiopuhe. Se tarkoittaa sitä, että kerrot keskustelukumppanillesi ITSESTÄSI tekemäsi huomion. Sen sijaan, että sanoisit toisen olevan epäluotettava nahjus, voit sanoa vaikkapa näin:

”Teen itsestäni sellaisen huomion, että en kykene yhteistyöhän kanssasi, jos en voi luottaa sanaasi. Haluan jutella kanssasi tästä.”

Olet suora ja rehellinen, et hyökkää, otat vastuun ensin omista tunteistasi ja teet näin toiselle helpommaksi vastaanottaa palautteesi.


4. Hyväksynnän kehittäminen

Hyväksyntä käyttätymisessä tarkoittaa sitä, kuinka aidosti arvostamme erilaisuutta, kuinka kuuntelemme ja kunnioitamme toisia. Siihen ei kuulu tuomitseminen ja vähättely.


Hyväksynnän kehittäminen lähtee itsensä hyväksymisestä. Siitä kuinka armollinen on itselleen, mitä on riittävän hyvä ja itselle riittävyys. Ajattelen, että se on vääjäämätön lähtökohta, koska rakastaT lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se miten hyväksymme itsemme, näkyy myös hyväksyntänä toisia kohtaan.


Joka ikisen telluksentallaajan syvin tarve on olla hyväksytty. Työyhteisöissä hyväksyntään ja merkityksellisyyteen vaikuttaa isosti se, mitkä ovat meidän onnistumisen mittarit. Miten sinun työpaikallasi muuten mitataan onnistumista? Entä kotona? Miten sanoissasi ja valinnoissasi näkyy se, että hyväksyt itsesi?


Hyväksynnän inkarnaatio ovat sanat. Sanat muovaavat todellisuutta ja niillä on huima merkitys innostuksen ja oppimisen kannalta. Se mihin keskitymme, se lisääntyy. Siitä pystyy jokainen ynnäilemään mikä lisääntyy, jos keskitymme tarmokkaasti siihen mitä puuttuu, mikä on vialla, kuinka paljon tuli tappiota, missä mokattiin.


**************


Millaiseksi arvelet vaikutuksen, jos keskittyisimme (enemmän ja myös) siihen, mitä vahvuuksia ja taitoja meillä on, miten niitä voisi vielä paremmin valjastaa palvelukseen, mikä on hyvin ja oikein, missä voitettiin, missä onnistuttiin, mitä opittiin, mitä halutaan vielä oppia?


Luottamus on jotain sellaista, joka näkyy käyttätymisessä. Sen täytyy näkyä. Kaikki onnistuminen tai epäonnistuminen kulminoituu vuorovaikutuksen laatuun.


#vuorovaikutus #haavoittuvuus #erilaisuus #käyttäytyminen #luottamus #peili #peilikäyttäytymisprofiili #peiliconsulting #rohkeus #uskallus #ilo #oppiminen #johtajuus #vanhemmuus #yhteys #turvallisuus #tarpeet #kohtaaminen #tiimityötaidot #kansalaistaidot #valmentavajohtajuus #itsetuntemus #itsensäjohtaminen #luottamuksenrakentuminen #avoimuus #suoruus #uskottavuus #hyväksyntä #armollisuus #riittävyys #radikaalihyväksyntä #huomiopuhe #havaintopuhe #kysymys #positiviinenpsykologia #vaikuttavavallankumous


Valokuva Mona Leppäharju

O T A  Y H T E Y T T Ä

Päivi Tuohimaa

  • Black Instagram Icon
  • Black LinkedIn Icon